torstai 14. joulukuuta 2017

VINKKEJÄ HITAAMPAAN ELÄMÄÄN

Huomenta! Tänään on tiedossa vapaapäivä, joten ajattelin asettautua just oikeeseen moodiin rustaamalla teille aiheeseen liittyvän postauksen. Kaamosväsymyksen nujerrettua myös mut, oon alkanut kyseenalaistaan yhä enemmän tehokasta ja kiireistä elämäntapaa, joka tuntuu uuvuttavalta tällä hetkellä pelkkänä ajatuksenakin. Tuntuu, että työpäiviä varten saa keräillä tuplasti aiempaa enemmän voimia, jotta jaksaa ja vielä pitäis sosialisoitua sekä hoitaa velvollisuudet kunnialla. 


Hetken aikaa oon yrittänyt opetella hitaampaan elämään; nautiskella ja ehkä jopa viivytellä tätä hetkeä, hyödyntää vapaapäivät ja -ajan rentoutumiseen aktiviteettien parissa, jotka nollaa pään sekä rentouttaa ja olla liikaa välittämättä siitä, jos tänään ei jaksakaan olla aikaansaava, sosiaalinen tai tehokas. Töissä ja välillä vapaa-aikanakin se on kumminkin kaiken A ja O, tehokkuus ja sosiaalinen kanssakäyminen. Omien toimintamallien on muututtava siinä kohtaa, kun hetkistä nauttiminen on lähinnä haaste ja sitä se mulle on ollut jo jonkin aikaa kuten tässäkin postauksessa kirjottelin. Ollaan kyllä tultu askeleella eteenpäin tostakin, mutta parantamisen varaa olisi.


Ennen oon liputtanut sille, että kokoajan täytyy olla tekemässä ja toteuttamassa niitä omia tavotteita. Tänä vuonna taas oon huomannut sen, että ne jutut, jotka sun elämään halajaa on myös tullakseen ihan itekseenkin työstämällä sellasten asioiden eteen, joista nautit ja jotka tuntuu oikeelta sekä hyvältä just sillä hetkellä. Suunnitelmien ohella täytyy luottaa omaan intuitioon ja olis hyvä löytää se kultanen keskitie niiden välillä. Nää jutut on sellasia, joissa täytyy aina kääntyä pelkästään oman itsen puoleen katsomalla peiliin ja todellakin miettiä omien toimintatapojen vaikutusta elämään. Et voi syyttää ketään muuta kiireestä ja huonosta olosta, koska oot sen ihan itse luonut iskostamalla päähäs haitallisia ja stressiä ruokkivia toimintamalleja.


VINKKEJÄ HITAAMPAAN ELÄMÄÄN

1. Somettomuus, joko tunnin, päivän tai viikon ajan, huomaat kyllä eron.

2. Valitse Netflixin sijaan kirja tai sanomalehti, saatat yllättyä. (Älä silti unohda kokonaan Netflixiäkään!)

3. Älä suunnittele liikaa etukäteen, koska vapaa-ajallakin liika suunnittelu tappaa useimmiten rentouden.

4. Ole kiitollinen tästä hetkestä, koska tulevaisuuteen sä et aina valitettavasti voi vaikuttaa. Tämä hetki on sitä todellista elämää.

5. Älä luo itse ähkyä velvollisuuksista ja ärsykkeistä. Luultavasti tiedät sun oman rajan, joten sitä ei kannata ylittää.

6. Turhasta luopuminen, joka tuottaa mulle vielä niin paljon ongelmia. Kaikki on selkeempää, kun tiedät, mitä omistat ja ne jutut, joita omistat on tarpeellisia. Toisena vinkkinä aiheeseen liittyen, pidä huoli, että jokaiselle sun omistamalle asialle on oma paikkansa. Helpottaa muun muassa siivoomista ja pitää kodin siistimpänä.


Millä vinkeillä sä saat elämästä hitaampaa ja ennen kaikkea nautinnollisempaa?

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

MITÄ TAPAHTUI SOMETTOMAN VIIKON JÄLKEEN?

Kesällä, tarkalleen ottaen 26.6. alkaneella viikolla mä päätin pitää koko viikon mittasta breikkiä snäpistä, youtubesta ja instagramista. Mun piti postailla tästä mun somettomuudesta jo sillon kesällä, mutta unohdin ihan tyystin ajan kanssa, että olin edes kirjannut ylös fiiliksiä tolta viikolta. Tässä täytyy tietää siis se, että olin sitä aiemmin ihan koukussa oikeastaan kaikkiin noista ja suunnilleen joka juttu piti ikuistaa kyseisiin sovelluksiin (insta ja snäppi) ja vieläpä selata päivässä monen monta kertaa, vaikka aikaa ei oikeastaan siihen olisi ollut. 


FIILIKSIÄ SOMETTOMALTA VIIKOLTA

Maanantai / Sain tän päähänpistoksen maanantaina, joten tuttuun tapaan olin ehtinyt jo katseleen snäpit läpi aamulla. Yht'äkkiä aikaa olikin ihan rutkasti ennen töitä. kun en jatkuvasti seilannut snäpin ja youtuben väliä. Mietin, että mitä sitä puuhais ja normaalista poiketen luin aamun aikana muun muassa kahta eri kirjaa. Myös blogille tuntu jäävän paljon enemmän aikaa ja tuli pohdittua postausideoita sekä niiden toteutusta. Toki suunnittelin myös alkavaa viikkoa ja mitä kaikkea kivaa puuhaa sitä keksis, sillä sitä edellinen viikko meni suunnitelmiltaan vähän penkin alle ja kesäflunssakin vaivas. Illalla töiden jälkeen olin kirjannut unohtaneeni somettoman viikon ja katsoin vahingossa yhden videon youtubesta.

Tiistai / Aamulla houkutus snäppien katsomiseen oli tosi iso, koska olinhan sen tottunut joka aamu herättyäni tekemään. Reilusti vaan snäppi kiinni ja muihin puuhiin! Jo tiistaina huomasin sen, että sen sijaan, että kuluttaisin parhaimmillaan tunnin snäpissä selaillen, oli oikeesti paljon enemmän aikaa ja halua tehdä kaikkea muuta. Tosin kirjasin lueskelleeni blogeja, mutta sitäkin tein ennen sometonta viikkoa kerran tai pari kertaa viikossa kunnolla, joten tuntu ihanalta ja jokseenkin rentouttavalta murtaa kaavaa tällä tapaa.

Toisena tiistain huomiona oli vapaa-ajan aikataulut, joissa pysyin paljon paremmin, kun ei tullut kiire valmistautua somessa notkumisen takia. Jo tuolloin olin kirjannut ylös myös sen, että ainakin kiireisimpinä päivinä voisin unohtaa somen ihan kokonaan.

Keskiviikko / Yleensä vapaapäivinä teki mieli lorvia aina aamut snäpin ja instan parissa sängyn pohjalla, mutta tällä kertaa siihen ei ollut mahdollisuutta, joten poikkeuksena vanhoihin tottumuksiin aloinkin heti aamukahvin jälkeen meikkaileen! Taas tuli jatkettua samalla linjalla, millä edellisenäkin päivänä; somejen selailun sijaan luin niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin blogeja paljon enemmän.

Keskiviikkona tuli myös semmosia tilanteita ja maisemia, jotka olis ilomielin halunnu jakaa somessa. Toisaalta taas tuntu, että niistä sai enemmän irti vaan itse ihastelemalla niitä ja olemalla just siinä hetkessä, vaikkakin järkkärillä toki tuli räpsittyä kuvia.

Torstai / Alko tuntuun siltä, että olis kulunut ikuisuus viime kerrasta, kun olin snäppiä tai instaa edes vilkassut. Periaatteessahan siitä olikin verraten siihen, miten usein niitä ennen selaili. Huomasin myös sen, että ihan ylipäätään kännykällä olo oli vähentynyt minimiin, mikä on toisaalta hyvä juttu. Pysyy enemmän hetkessä mukana ja pystyy keskittyyn paljon paremmin kaikkeen muuhun puuhailuun. Ennen tätä viikkoa saatoin esimerkiks blogijuttuja tehdessä alkaa selaileen yht'äkkiä instagramia, mikä katkasee tottakai ajatuksen kulun ja tappaa jo syntyneiden ideoiden suunnittelun.

Torstaina tuli luettua myös ihkaoikeaa sanomalehteä. Luin niin Aamulehden kuin Nokian Uutisetkin etusivusta takasivuun ja en edes muista, millon viimeks oon niin tehnyt. Kaikki uutiset sun muut yleensä ilmestyy somessa ihan pyytämättäkin näkökenttään enkä oo varma onko se aina ihan hyväkään juttu etenkään nykypäivänä, kun uutisoidaan yleensä vaan niitä synkempiä juttuja. Ajattelin, että ehkäpä saan tästä ihan säännöllisen epäsäännöllisen harrastuksen. Se oli mielenkiintosta puuhaa ja nautin siitä niin paljon enemmän kuin netin välityksellä uutisten lukemisesta.

Perjantai / Ikävä someen oli vissiin aika kova, mutta halusin viedä somettoman kokeilun loppuun asti kunnialla! Ajattelin, että ihan turhaa kiirehdin takasin someen, koska ei ne päivitykset sieltä lopu ja sehän on ihan totta. Kaikki tuntu ton viikon aikana paljon paremmalta.

Lauantai / Kun katsoin viikkoa taaksepäin sain huomata, että olin saanut mielestäni paljon enemmän aikaan viikon aikana, mikä näkyi eniten blogin puolella. Tunsin oloni inspiroituneemmaks ja ideoita postauksiin sateli joka nurkalta enkä malttanut odottaa niiden toteutusta. Luonnoksissa muhikin mun blogivuosien tohon astisen matkani varrella ennätysmäärä odottavia postauksia.

Muunkin elämän suhteen tunnuin olevan enemmän läsnä. Kaverien kanssa tuli sovittua treffejä ja kesäreissuja! Myös omalle ajalle suunnitteli kaikkee muuta kuin sometusta.

Sunnuntai / Somedetox alkoi oleen loppusuoralla, mutta tiedossa oli neljän tunnin bussimatka, joten pohdin miten saan sen vierähtään ohi ilman somea. Kirjan otin mukaan ja sitä luinkin aina, kun en maisemia ihastellut.

Tämmönen pieni herätys tosielämään on aina tarpeen aika ajoin somen kanssa ja en halua sanoa, että somesta sais vaan negatiivista irti. Se vaan joissain tapauksissa antaa enemmän kuin ottaa ja senkin ajan vois käyttää johonkin, josta saa enemmän irti itselleenkin. Jokaisen vähänkin somesta riippuvaisen tulis kokeilla jossain kohtaa tällasta detoxia.


SOMETTOMAN VIIKON JÄLKEEN

Nyt on kulunut vajaa puoli vuotta somettomasta viikosta ja voin sanoa lähes somettomalle tielle myös jääneeni. Snäppiä en edes osaa enää käyttää ja yhden käden sormilla voin laskea kerrat, kun oon ton viikon jälkeen jonkun mystoryn tohtinut katsoa. Instagramia oon päivittänyt ton viikon jälkeen 25 kuvalla, joten siellä oon sentään pysynyt aktiivisena, mutta oon päivittänyt sitä entistä harvemmin ja parina viimesenä kuukautena en oo jaksanut enää edes selata päivittäin kuvia läpi saatika tykkäillä niistä säännöllisesti. Sillon tällön tulee sitäkin tehtyä nykyään, veikkaisin kertaa tai kahta viikkoon. Youtubea en oo töllöttänyt lähes ollenkaan lukuunottamatta muutamia videoita ja erästä päivää, kun seikkailin youtuben syövereissä kokonaisen illan.


TÄN HETKISIÄ AJATUKSIA SOMESTA

Suurimpana ajatuksena somesta koko tänä aikana on ollut kyseenalaistaminen. Ihan hullua, miten paljon siitä oikeesta elämästä jakaa yhteen sovellukseen pelkän kännykän avulla ja kuinka paljon vaivaa haluaa nähdä yhtä kuvaa varten. Toisaalta samaahan mä harrastan blogin suhteen, mutta vähän isommassa kaavassa eikä sitä tuu koskaan kyseenalaistettua. Haluaisin ehkä hieman aktivoitua niin snäpissä kuin instassakin, mutta ehkä se hiljakseen tästä. Instagram ainakin on tietyllä tavalla ehkä vähän masentavakin paikka ollut viime aikoina enkä oikeastaan edes tiedä miks, joten jo sen takia oon halunnut pysytellä sieltä pois.

Vietättekö te somettomia päiviä tai ootteko kokeilleet somettomuutta? Oliko mun ajatuksissa mitään, mihin vois samaistua?

tiistai 12. joulukuuta 2017

SEIKKAILU HIEDANRANTAAN

Jo edellisen postauksen asukuvista mahdollisesti voi huomata, että eilen käytiin pyörimässä Tampereen Hiedanrannassa. Uusi kaupunginosa on mulle ja poikaystävälle jo keväältä tuttu, kun haluttiin käydä kurkkaamassa Hiedanrannassa sijaitsevaa kartanoa ja muun muassa tämän postauksen asukuvat on napattu kartanon vieressä kulkevalla kävelytiellä, josta on muuten aika upeet näkymät järven vastapuolelle.


Tällä hetkellä entistä tehdasaluetta hyödynnetään muun muassa tapahtumien järjestämiseen, mikä on mun mielestä tosi hieno juttu, sillä pitkän aikaa tehdasalue oli täysin tyhjänpanttina ennen kuin Tampere sen omakseen osti. Täältä voit käydä lukemassa lisää väliaikasesta (ja tulevasta) Hiedanrannasta.


Hiedanrannan graffitiseinät on niin mahtavia ja täynnä paljon upeita, värikkäitä graffiteja, että täytyy taas joku harmaa päivä käydä tutkimassa inasen paremmin aluetta. Eihän tuolla voi meinaa vaipua synkkyyteen! Eilinen visiitti jäi lyhyeks näppien jäätyessä turhankin nopeesti, sillä molemmat oltiin unohdettu hanskat kotiin. Harmi, että ne ei sieltä käsin oikein lämmitä.


Tamperelaiset ohoi, ootteko käyneet jo tutustumassa tulevaisuuden kaupunginosaan?