sunnuntai 12. marraskuuta 2017

MUN ISKÄ ON AIKAMOINEN TERÄSISKÄ

Isän- ja äitienpäivä on mulle aina ollut jo ihan lähtökohtasesti tärkeä päivä, koska vanhempia tulee mun mielestä kunnioittaa ihan täydestä sydämestä ja tänä vuonna sekin on taas saatu kokea ihan kantapään kautta eikä sydänsuruilta oo vältytty. Kevät oli tosiaan ihan älyttömän hirveetä aikaa meidän perheelle ja siis jo tän tekstin alottaminenkin tuntuu niin ahdistavalta, että tekis mieli vaan alkaa itkeen. 


Isosisko kiteytti hetkinen sit hyvin sen, että ei oo tänä isänpäivänä mikään itsestäänselvyys, että isä on elossa. Kumminkin, muu perhe ei varmaan hirveesti arvostais sitä, jos avaan tilannetta sen tarkemmin, koska se koskee niin monia muitakin enkä oo ainoo tyyppi, joka tirautti kyyneleen, jos toisenkin menettämisen pelosta ja ahdistuksesta, joka tuli ihan liian yllättäen. Mä en tiedä miltä tää tuntui äidistä ja sisaruksista, mutta mä toivon, että tämmöset jutut helpottuu elämänkokemuksen myötä, koska en halua enää koskaan kokee mitään samanlaista. Tässä postauksessa mä jaankin ihan mun omia tuntemuksia keväästä, koska oikeastaan kelle vaan voi ja varmasti tuleekin käymään näin jossain kohtaa ja ehkä se helpottaa, että sen pelon ja ahdistuksen kanssa oppii elään, mutta kuten tästäkin postauksesta varmaan käy selväks, että kokemus tulee oleen tunteiden tiimoilta tosi kivulias enkä tiiä tuleeko ne tunteet koskaan poistuunkaan kevään tapahtumiin palatessa.


Mun oli pakko kirjottaa tää postaus kahdessa osassa, koska ton ajan muistelu alkaa aina ahdistaan niinkin paljon, että henkee ei vaan saa eikä ilman kyyneleitä selviä. Niin pahalta se tuntu sillon ja niin paha se tilanne olikin.


Kevät meni aika sumussa ja mietinkin jälkeenpäin, että miten pystyin harkkapäivät suorittaan normaaliin tapaan, vaikka mikään muu ei tuntunutkaan normaalilta ja mulle kaverit sanokin, et eikö ois nyt parempi vaan huilia kotona pari päivää. Tuntu helpottavalta, että oli edes jotain puuhaa, vaikka muutamat ekat päivät meni itkua pidätellen. Oli ahdistus siitä, mitä harkkapäivän jälkeen TAYSissa vieraillessa meille sanotaan ja pelko siitä, jos puhelin soi kesken päivän, koska sit se oli varmaa, että iskä ei olis enää jaksanut taistella ja sitä mä pelkäsin kaikista eniten. Ainoo asia, mikä mulle jäi tosi vahvasti keväältä mieleen, oli se, kun isän ollessa vielä teholla lääkäri totes mulle ja kuka ikinä mun mukana sillon olikaan (ehkä äiti?), että iskä todella on tosi vakavasti sairas ja saa taistella ihan tosi kovasti, että tästä noustaan. 


En voi ees kuvailla sitä, miltä tuntui nähdä oma rakas vanhempi kaikissa masiinoissa ja letkuissa, ei oo hereillä etkä pysty oleen tuntematta, miten se koko homma vaan särkee sun sydämen. Se ihminen on siinä, mutta silti se tietyllä tapaa ei oo siinä, kun lääkäreilläkään ei oo mitään hajua herääkö ja tervehtyykö enää koskaan, vaikka just aamulla ennen harkkaan lähtöä vaihdettiin sanaset vai olikohan se edellisenä iltana, en muista enää. Vaikeinta koko hommassa oli epätietosuus ja menettämisen pelko, koska kukaan ei voinu luvata, että iskän kunto kohenee ja tervehtyy. Yleensä lääkärivisiitin jälkeen se viimestään kotona muuttu itkun tihrustamiseks ja välillä kyynelten pidättämisessä oli kovasti hommaa ihan siellä tehollakin iskää katsomassa.


Meidän perheelle kumminkin kävi hyvin tän jutun suhteen, koska iskä otti vissiin kuuleviin korviinsa sen, että nyt pitäis tervehtyä, kun me kaikki sitä kovasti tsempattiin sekä tarvittiin ja siitä alkokin melkein puolen vuoden sairaala- ja kuntoutusjakso, joka on tuottanut rutkasti tulosta. ♥

Tätä postausta rustatessa tuli aika vahvasti palattua noihin fiiliksiin, koska itkua ja ahdistusta taas riitti kerrakseen, mutta voin sanoa, että en oo tapahtuneen jälkeen tai sitä ennen koskaan kokenu mitään vastaavaa enkä oo koskaan ollut läheskään yhtä ahdistunut, vaikka vastaavia juttuja onkin tullut vastaan elämän aikana ja läheisiäkin menetetty. Pitkään pohdin, että tohdinko ees postata aiheesta, mutta nää jutut kuuluu elämään eikä meidän perhe oo ensimmäinen, jossa tämmösiä asioita joudutaan käsitteleen.

Halusin kumminkin vielä toivottaa kaikille isille hyvää isänpäivää ja sanoa, että muistakaa niitä teidän vanhempia, koska tääkin tilanne iski salamana kirkkaalta taivaalta!

lauantai 11. marraskuuta 2017

KESÄN LEMPPARIHAME SYYSASUSSA?

Tässä kuussa on selkeesti otettu joku isompi vaihde ihan huomaamatta käyttöön asukuvien kanssa, sillä niitä on mahtunut alkukuuhun jo neljät! Huh, yleensä mulla tulee kuukauden aikana parhaimmillaan neljät eri asukuvat. Saa nähdä kuinka monet niitä on kuun lopussa kertynyt. Oonpahan saanut selkeesti kiinni myös siitä, mitä lähdinkin alkuvuodesta tavotteleen blogin suhteen, jos vielä muistatte meidän blogitiimipostauksen, jossa mietittiin tässä postauksessa vuoden tavoitteita?


Vaikka blogi onkin tullut harppauksen eteenpäin sisällön ja kuvien kanssa tän vuoden puolella, niin silti mä en ainakaan ihan vielä tullut siitä teille höpötteleen. Jatketaan tällä kertaa otsikon mukaisella linjalla, nimittäin halusin tulla höpötteleen teille enemmänkin vaatteista. Huomenna on tulossa vähän syvällisempää ja henkilökohtasempaa settiä isänpäivän tiimoilta, joten ajattelin, että nyt on parempi heittää blogiin jotain pinnallisempaa ja eilen aamupäivällä napatut kuvat sopi just passelisti tän tekstin kaveriksi.


Asussa näätte jo kesältä tutun hameen, jota tuli käytettyä ihan superisti silloin kuten näistä ja näistä asukuvista saattaakin huomata. Toki tottakai käytän kuvissakin näkyviä vaatteita useemmin, kuin vain kuvia napsiessa, koska en todellakaan vois nimittää hametta lemppariks, jos se olis eksynyt päälle vain pari hassua kertaa kesällä. Tästä itseasiassa tulikin mieleen paljon puhuttanut asukuvien aitous, mutta ehkä se tulee oleen ihan oma postauksensa...


Halusin ihan ehdottomasti lähtee sovittaan kesähametta mun kaikista rennoimman ja pehmeimmän neuleen kanssa, joka myös väriltään natsais hameen siniseen sävyyn ja ne sopikin yhteen ihanan rennosti. ♥ Pyrin aina vaateostoksissa siihen, että vaatteet olis mahdollisimman monikäyttösiä, koska muuten käy just niin, miten mun punaselle ihonmyötäselle samettimekollekin, että sille tulee käyttöä tasan sen kerran vuodessa, vaikka vaate oliskin kuinka ihana. Tavotteena vaatekaapin suhteen kumminkin on se, että jo niistä muutamasta ihan lempparista vaatekappaleesta löytyis omaan silmään miellyttävää puettavaa ja jokaiselle kertyis käyttökertoja mahdollisimman paljon.


Alkusyksystä tulikin karsittua aika reilulla kädellä vaatekaapista semmosia yksilöitä, joille käyttökertoja ei ollut enää pitkään aikaan kertynyt lähes lainkaan, mutta oon huomannut, että yhä useemmasta vaatekappaleesta on tullut semmonen fiilis sen jälkeen, että eihän toi nyt enää oo niin mua eikä sen takia tuu käytettyäkään enää vaatetta eli taas olis paikallaan vaatekaapin läpikäyminen ja kirpparipöydän varailu. Onneks kumminkin nää tietyt vaatteet nousee vaatekaapista esille yhä uudestaan ja uudestaan, jollon tietää niiden myös toimivan mukavuutensa ja ulkonäkönsä ansiosta oikeastaan millon vaan - kesällä tai talvella, sama se, koska ne on selkeesti niitä lemppareita.

JACKET / Pieces - SWEATER / Second hand (Stradivarius) - SKIRT / H&M - BOOTS / Have2have - BAG / DKNY - SCARF / Day Birger et Mikkelsen

Oon aika ylpee mun jatkuvasti muuttuvasta mentaliteetista vaatteiden ja kulutuksen suhteen, sillä se, millanen olin joskus vielä lukioaikoina ja mihin ollaan nyt päädytty, on aika suuren askeleen päässä. Itseasiassa nyt ollaan jo tultu siihen pisteeseen, että haluaisin kovasti pulittaa rahani vaan suomalaiseen ja lähellä tehtyyn, koska noh... Meninpä katsomaan Netflixistä dokumentin The True cost, joka käsittelee pikamuotia sekä sen valmistusta. Toki tiesin kaiken dokumentissa kerrotun jo aiemmin, enhän mä missään tynnyrissä oo kasvanut, mutta kaikki se konkretisoitu. Multa varmaan tulee dokumenttisuosituksia jossain kohtaa, jossa avaan paremmin fiiliksiä kyseisestäkin pätkästä, mutta voisin jo nyt suositella vilkaseen sen.

Mitäpä mieltä olitte tästä kesän yhdestä käytetyimmästä hameesta syysasussa?

torstai 9. marraskuuta 2017

MUISTILISTA VIIKONLOPULLE

Sateista ja harmaata torstaita saadaan toivotella tänään ainakin Tampereen suunnilta! Näillä säillä on onneks aina yhtä ihana käpertyä vaan sisälle fiilisteleen hyvien kirjojen ja leffojen parissa. ♥ Jos hurjaks haluaa heittäytyä, niin kuinka raikas onkaan pieni metsälenkki tihkusateessa, jonka jälkeen lämmittää kupillisen glögiä.


Mulla alkaa tänään iltavuoron jälkeen pidennetty viikonloppu, jota on kyllä odotettu. Haluan jo vähän päästä viikonloppufiilikseen, sillä eilinen työpäivä ei ollut mikään iisein ja fiilikset siitä ulottuu ihan tähän päivään asti, joten jos en tällä kertaa päivän työvuorosta pysty ammentaan mitään positiivista tähän päivään, on se tehtävä näin. Harmi, että niitä huonojakin työpäiviä sattuu toisinaan, vaikkakin harvoin. Kumminkin jaan nyt teillekin fiilisteltäväks viikonlopun muistilistan! Semmosen rennon, hauskan ja herkullisen muistilistan.


VALMISTA JOKAISELLE AAMULLE ISO KULHOLLINEN TUOREPUUROA

Tuorepuurot on sellasia, jotka on niin suurta herkkua, mutta mun on vaihdeltava aamupaloja aina aika ajoin, kun helposti kyllästyn yhteen samaan ruokaan pitkällä tähtäimellä. Nyt on taas jo jokunen aika pidetty breikkiä tuorepuurojen herkullisesta maailmasta, joten mä ostin eilen kauppareissulla tuorepuurovermeet, joista ensimmäinen satsi laitetaan tekeytyyn jo tänään illalla töiden jälkeen huomista varten. Tuorepuuroreseptejä löydät mun blogista täältä ja täältä.


HEMMOTTELE UUDELLA VARTALOKUORINNALLA

Mä ostin erään pitkään himoitsemani vartalokuorinnan Ruohonjuuresta vihdoin viimein alkuviikosta ja ajattelin lisätä vähän jotain spesiaalia huomiseen aamuun sen avustuksella. ♥ Jos vartalokuorinta on yhtään niin hyvä kuin oon kuullut ja miten hyvältä se tuoksuukaan, niin varmasti saatte muuten postausta siitä pian. Kuvassa esiintyvä sitruunaruohokuorinta loppui juuri ja siitä löytyy paremmin tietoa tästä postauksesta.


HERKUTTELE

Huomisen ostoslistalla olis muun muassa ainekset banaanileipään, jätskiä ja sipsiä tottakai  kaverinaan vielä kaurapohjainen creme fraiche dipille. Suunnittelin myös tekeväni mustikkaisia, sokerittomia raakamuffinsseja isänpäiväksi juurikin isälle ja miksei myös isänpäivän kahvitteluihinkin, mutta saa nähdä miten ne onnistuu. Eiliseltä kauppareissulta mukaan tarttukin jo valmiiks vuoden toinen purkki glögiä sekä kaapista löytyy ainekset myös kanelikaakaoon. Viikonloppuherkkujen reseptejä löydät myös mun blogista:



LUE

Kaikessa yksinkertaisuudessaan haluan lukea tän viikonlopun aikana niin paljon kuin vaan sielu sietää. Saa nähdä meneekö aika taas just ihan kaikkeen muuhun vai tuleeko sitä oikeesti luettua ihan superisti. Toivon jälkimmäistä, koska kaipaan pitkiä lukuhetkiä niiden lyhykäisten ennen unille menoa tapahtuvien lukuhetkien kaveriksi. Nykyään tosiaan tulee harvoin luettua muuten kuin ennen nukkumaan menoa, vaikka vielä kouluaikoina saattoi viikonloput kulua pelkästään lukien.


POLTA KYNTTILÖITÄ

En muista polttaneeni tänä syksynä vielä lainkaan kynttilöitä ja mulla on niitä yhden korillisen verran tuolla odottelemassa sitä hetkeä, kun ne päätän taas korkata. Oliskohan se hetki tänä viikonloppuna? Täytyy vaan suorittaa taas joku minisiivous täällä. Ei niitä kynttilöitä tee mieli poltella sekasorron keskellä ja onhan se glögikupponenkin mukavampi hörppiä ansaitusti siivouksen jälkeen.

Löytyykö teidän viikonlopun muistilistalta samoja juttuja? ♥